Huiman osalta syyskausi meni alkutahmeuden jälkeen suorastaan
loistavasti. Joukkueen viimeiset yhdeksän
ottelua toivat kahdeksan voittoa ja vain yhden tappion. Vastaavaan saldoon pystyi
ainoastaan sarjakärki
Lappeenrannan Catz. Lähtökohdat ovat siis erinomaiset tulevana
viikonloppuna jatkuvaan Naisten Korisliigaan.
Ehkä
jopa tuloksiakin ilahduttavampaa on ollut äänekoskelaisten
peli-ilme. Sarjan pienin ja nuorin joukkue pelaa ennakkoluulotonta ja
vauhdikasta peliä,
mikä on
varmasti ilahduttanut Liikuntatalon yleisöä.
Joka on muuten sarjan toiseksi runsaslukuisin (283), suurempi yleisökeskiarvo
on vain Catzilla (292).
Myös
tilastoista löytyy tukea tuohon muutokseen, mikä Huiman pelissä on tapahtunut
verrattuna edelliskausiin. Joukkue on tehnyt 81,4 pistettä ottelua kohden, tätä enemmän Huima tehnyt vain
mestaruuskaudella 2002–03
(83,5). Sen lisäksi
ainoastaan kerran kaudella 2006–07
keskiarvo on ollut yli 80 pisteen (80,8). Osasyynsä tämä kauden runsaampiin
pistelukemiin on toki myös
uudistuneella hyökkäysaikasäännöllä.
Tämän kauden
pistekeskiarvollaan Huima on sarjan neljänneksi
paras. Muutenkin joukkuetilastot vastaavat hyvin pitkälle runkosarjasijoitusta (kolmas syötöissä, levypalloissa,
vapariprosentissa, riistoissa ja neljäs
syötöissä, tehokkuudessa, 2
pisteen heittoprosentissa). Eniten parannettavaa löytyy kolmen pisteen
heittotarkkuudessa, sillä
25,7 prosentin tarkkuus riittää
vasta kahdeksanteen sijaan. Viiden prosentin parannus kolmostarkkuuteen,
niin Huima on jälleen monta pykälää
vaikeampi voitettava.
Äänekoskelaisia
on rikottu sarjassa kaikkein eniten, mikä
jälleen
kuvaa joukkueen pelityyliä.
Hyppyheittoihin ei tyydytä
vaan mennään
lujaa kohti koria.
Henkilökohtaisissa
tilastoissa ei varmasti ketään
yllätä, että tehot lepäävät vahvistuskolmikon
harteilla. Tästäkin huolimatta
joukkueen vahvuus on ollut nimenomaan tasaisuus, sillä vahvistusten lisäksi kotimaisista on
joka ottelussa noussut esiin vuorollaan 2-3 pelaajaa.
Suurimman vastuun pistetehtailusta ja pelinteosta on
kantanut Michaela "KK" Houser. Houser takoi syyskaudella ottelua
kohti 19,7 (koko sarjan 4. paras) pistettä,
3,9 levypalloa, 3,1 (8.) syöttöä ja 2,9 (4.)vriistoa.
Eritoten joulukuussa Houser oli vahva. Huima kohtasi huippukovan kärkikolmikon (Catz,
PeKa, ToPo) voittaen näistä kaksi. Houser
pommitti näissä otteluissa hyvällä prosentilla 27,7
pistettä,
napsi viisi levypalloa, jakoi 3,3 namupassia ja riisti kolmesti.
Tämäkään ei riittänyt joulukuun
pelaajan titteliin, sillä
se annettiin PeKa:n Jasmine Gillille, joka kirjautti 19,3 pistettä, 11 levypalloa,
1,5 riistoa ja yhden syötön pelaamassaan neljässä ottelussa.
Chan Harris aloitti koko joukkueen tapaan runkosarjan
vaisusti. Kaksi ensimmäistä ottelua meni
suoraan sanottuna penkin alle ja monella tuli varmasti jo vahvat epäilyt siitä onko Harrisista
ottamaan isoa roolia pienikokoisen joukkueen korinaluspelistä.
Epäilyt
alkoivat hälvetä jo lokakuun
tappio-otteluissa Catzia
ja PeKa:a vastaan ja lopullisesti kotiyleisön sydämiin
Harris pelasi itsenä tappiottoman
marraskuun tärkeimpänä pelaajana. Harris
tehoili syyskauden keskiarvoikseen 17,8 (9.) pistettä, 12,3 (4.) levypalloa, kaksi riistoa
ja yhden torjunnan.
Huima-ikoni, ikinuori, iki-Huima, teräsnainen…
Mitä näitä nyt on käytetty, nimittäin etuliitteitä maaliskuussa 45
vuotta täyttävälle Kenya
Robinsonille. Robinson on kantanut Huimaa harteillaan jo 13 kauden ajan ja
parina viime kautena vähän turhankin
suurella vastuulla.
Tällä kaudella joukkueen
rakenne on ollut huomattavasti parempi, eikä
Robinsonin ole tarvinnut enää
rakentaa peliä,
saati tuoda palloa ylös.
Tämä on taas jättänyt huomattavasti
enemmän
energiaa korinaluspaineihin niin hyökkäys- kuin puolustuspäässäkin. Huima-ikonin
syyskauden keskiarvot ovat tutun tasaista suorittamista 13,9 pistettä, 11,9 (5.) levypalloa,
2,6 syöttöä ja 2,7 riistoa.
Tuleva tuplaviikonloppu nostaa Robinsonin Huimassa
pelattujen runkosarjaotteluiden määrän 300:aan.
Kotimaisen pelaajarungon syyskaudella muodostivat uudet
tulokkaat Camilla Grönberg,
Kaisa Kuisma, Noora Lakaniemi sekä
omat kasvatit Karoliina Rytkönen
ja Riina Kärkkäinen.
Eniten hyökkäyspään vastuuta oli
lupa odottaa Grönbergiltä, joka valittiin
edelliskauden päätteeksi
vuoden tulokkaaksi. Aivan harjoitusotteluissa nähtyyn
hurjaan tahtiin Grönberg
ei sarjan alettua päässyt.
Kohtalaisen tasainen suorittaminen tuotti kuitenkin hyvät 9,9 pisteen, 3,3 levypallon ja 1,1
syötön keskiarvot. Peliesityksistä
on tullut vahvasti sellainen tunne, että
potentiaalia kovempiin tehoihin löytyy.
Lakaniemi on tuonut Huimaan juuri sen mitä odotettiin. Kovaa
puolustusta, pelinjohdon tuurausta ja kohtuullisen mukavat hyökkäyspään tehot (6,7/1,8/1,1
riistoa). Lakaniemi on kunnostautunut etenkin vapaaheitoissa, 87,5 prosentin
tarkkuus on koko sarjan kolmanneksi paras.
Lakaniemen tapaan HoNsU:sta Huimaan siirtynyt Kuisma on
ollut tulokaskolmikosta ailahtelevin. Alkukauteen on osunut muutamia
erinomaisia otteluita, mutta myöskin
niitä vähemmän hyviä. Kolmosia enemmän kuin kakkosia
heittäneen
Kuisman tilastot näyttävät 7,3 pistettä ja 2,8 levypalloa.
Kärkkäinen on tällä kaudella
keskittynyt käytännössä pelkästään Naisten
Korisliigaan, eli voisi jopa odottaa tämän olevan Kärkkäisen läpimurtokausi.
Ainakaan vielä sellaisesta
ei voi puhua. Tilastoissa (5,2/1,8) ei ole kehitystä tapahtunut, mikä selittyy osittain
nilkkavaivoilla, eikä
tilannetta ainakaan helpota Houserin huseeraaminen samalla pelipaikalla.
Heittoprosentit ovat kuitenkin joukkueen eliittiä, joten hieman enemmän
vastuuta ja rohkeutta niin hyvä tulee.
Hyvin menneen syyskauden jälkeen
on turha pettymyksiä etsiä, mutta jos
sellaisen väkisin
haluaa kaivaa, niin Rytkönen
nousee esiin. 2,8 pistettä
on vaan liian vähän pelaajalta johon
ladattiin kauden alla jonkinmoisia odotuksiakin. Itseluottamuksesta homma on kiinni,
ainoastaan 1,4 kahden pisteen heittoa ottelua kohden kertoo siitä, ettei pelirohkeus
ole kohdallaan. Tuttu hymykin on kadonnut kasvoilta. Potentiaalia löytyy,
se on vaan saatava esiin. On toki vielä
todettava, että
puolustus on ollut totutun vahvaa.
Muutamia jämäminuutteja on jäänyt myös Inka Åkerlundille, Lotta
Kymäläiselle,
Henna-Riikka Paajaselle, Ida Kekille, Ilona Henrikssonille, Mimmi Peuhkuriselle
ja Klaara Syväperälle. Huima tulee tällä kaudella ottamaan
vielä helppoja
voittoja, joten toivottavasti näille
pelaajille on luvassa lisää
peliminuutteja.
Pelit siis jatkuvat tuota pikaa. Kevätkaudella nähdään varmasti kova
taistelu pudotuspelien kotiedusta, sillä
viidentenä oleva
HyPo vahvistui merkittävästi kun
maajoukkuepeluri Anni Mäkitalo
liittyi ryhmään
joulutauon aikana. Alkukauden kyykännyt
Forssan Alku heittää oman
lusikkansa soppaan. Kotietuun voi olla liikaa matkaa, mutta kovia ja pakkaa
sekoittavia voittoja vorssalaiset tulevat ottamaan.
Muutamat jenkkivaihdoksetkin tauon aikana nähtiin, kun Catz
ainakin minulle täysin
yllättäen heivasi Dayeesha
Hollinsin ja otti tilalle FoA:ssa alkusyksystä
pelanneen Dequesha McClanahanin. Vimpelin Veto sen sijaan vaihtoi
molemmat korinalusjenkit laittamalla Kenya McBeen ja India Haristonin kilometritehtaalle.
Tilalle tulivat PeKa:ssa kovaa jälkeä toissa kaudella
tehnyt Korinne Campbell ja Alexandra
Stelfox.
Siinäpä ne tärkeimmät tällä kertaa. Nyt jos koskaan kannattaa lähteä
paikan päälle katsomaan naiskorista, sillä näin
viihdyttävää peliä ei ole Liikkarilla hetkeen tarjottu!