Mikä suunnaksi Huima?

Maanantai 6.5.2013 jää äänekoskelaisten koripallon ystävien mieleen murheellisena päivänä. Tuona päivänä koripallojaoston puheenjohtaja Rolf Nyholm tiedotti Huiman päättäneen luopua miesten ykkösdivisioonan sarjapaikasta. Itse olin töissä iltavuorossa kun kuulin uutisesta ja olin sanalla sanoen tyrmistynyt. Hetki kesti tapausta sulatellessa ja tähän blogiin nyt päätin vuodattaa tuntemuksia aiheesta.

Päätös luopua sarjapaikasta on historiallinen, sillä Huiman ei ole koskaan ennen tarvinnut tällaiseen ratkaisuun päätyä. Vaikka en täysin pysty päätöstä sulattamaan niin ehkä se oli kuitenkin ainoa vaihtoehto, jos pelaajia ei todellakaan ollut.

Nyt Huimassa onkin tärkeintä istua alas ja miettiä perin pohjin miksi tällaiseen tilanteeseen on perinteisessä koripallokaupungissa päädytty. Usein olen kuullut juttuja/huhuja ettei Huimassa pidettäisi huolta omista pelaajista. Koska mitään faktatietoa ei ole, en ota kantaa siihen kuinka paljon näissä jutuissa on perää. Varmaa kuitenkin on, että virheitä on tehty ja niistä on pystyttävä ottamaan opiksi.

Koripallojaoston puheenjohtaja Rolf Nyholm kertoi uutisen yhteydessä Huiman aikeista panostaa ensi kaudella naisten joukkueeseen Suomen mestaruuden toivossa. Tämä olisi mielestäni huono ratkaisu. Naisten joukkueella on siinä mielessä hyvä tilanne, että taustalla on tulossa muutama poikkeuksellisen lahjakas ikäluokka. Nyt onkin tärkeintä säilyttää maltti ja antaa tyttöjen kasvaa muutama vuosi, jonka jälkeen menestystä voidaan lähteä tavoittelemaan omien kasvattien toimiessa joukkueen runkona.

Kaikki resurssit jotka jäävät yli sarjapaikasta luopumisen johdosta tulisi suunnata juniorityöhön. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että palkataan päätoiminen valmentaja vastamaan juniorivalmennuksesta. Toimintaan kaivataan uutta näkemystä, jonka vuoksi valmentajan olisi hyvä tulla tuttujen piirien ulkopuolelta. Unohtamatta tietenkään paikallista koripallo-osaamista, joka pitäisi pystyä hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti.

Salibandy on viime vuonna tosissaan haastanut Äänekoskella Huiman harrastajamäärissä. Salibandypiireissä tällä hetkellä myhäillään varmasti tyytyväisenä Huiman ratkaisulle ja ollaan valmiina käyttämään tilaisuutta hyväkseen. Osaava ja ammattimainen juniorivalmennus olisi Huimalle tärkeä ja tällä hetkellä ehkä ainoa kilpailuvaltti taistelussa harrastajista muita lajeja (lue:salibandy) vastaan.

Yhden käden sormilla on laskettavissa Huiman miesten kotipelit, mitkä minulta ovat jääneet väliin sitten vuoden 1996. Tästä johtuen ensireaktio sokkiuutisesta oli, että mitäs ihmettä sitä sitten ensi talvena tekisi sunnuntai-iltapäivisin. No ehkä sitä kolmen lapsen isänä tekemistä keksii, mutta varmasti päätös jokinlaisen tyhjiön Huimafanin elämään jättää.

Toivon sydämeni pohjasta, että Huimassa osataan tehdä oikeita ratkaisuja ja homma saadaan toimimaan terveellä pohjalla. Olen valmis odottamaan Huiman paluuta valtakunnalliselle tasolle vaikka kymmenen vuotta, kunhan se tehdään päämäärätietoisesti ja junioritoiminta edellä.