torstai 8. tammikuuta 2015

Tilastotkin sen kertoo – Huiman syyskausi oli menestys

Huiman osalta syyskausi meni alkutahmeuden jälkeen suorastaan loistavasti. Joukkueen viimeiset yhdeksän ottelua toivat kahdeksan voittoa ja vain yhden tappion. Vastaavaan saldoon pystyi ainoastaan sarjakärki Lappeenrannan Catz. Lähtökohdat ovat siis erinomaiset tulevana viikonloppuna jatkuvaan Naisten Korisliigaan.

Ehkä jopa tuloksiakin ilahduttavampaa on ollut äänekoskelaisten peli-ilme. Sarjan pienin ja nuorin joukkue pelaa ennakkoluulotonta ja vauhdikasta peliä, mikä on varmasti ilahduttanut Liikuntatalon yleisöä. Joka on muuten sarjan toiseksi runsaslukuisin (283), suurempi yleisökeskiarvo on vain Catzilla (292).

Myös tilastoista löytyy tukea tuohon muutokseen, mikä Huiman pelissä on tapahtunut verrattuna edelliskausiin. Joukkue on tehnyt 81,4 pistettä ottelua kohden, tätä enemmän Huima tehnyt vain mestaruuskaudella 200203 (83,5). Sen lisäksi ainoastaan kerran kaudella 200607 keskiarvo on ollut yli 80 pisteen (80,8). Osasyynsä tämä kauden runsaampiin pistelukemiin on toki myös uudistuneella hyökkäysaikasäännöllä.

Tämän kauden pistekeskiarvollaan Huima on sarjan neljänneksi paras. Muutenkin joukkuetilastot vastaavat hyvin pitkälle runkosarjasijoitusta (kolmas syötöissä, levypalloissa, vapariprosentissa, riistoissa ja neljäs syötöissä, tehokkuudessa, 2 pisteen heittoprosentissa). Eniten parannettavaa löytyy kolmen pisteen heittotarkkuudessa, sillä 25,7 prosentin tarkkuus riittää vasta kahdeksanteen sijaan. Viiden prosentin parannus kolmostarkkuuteen, niin Huima on jälleen monta pykälää vaikeampi voitettava.

Äänekoskelaisia on rikottu sarjassa kaikkein eniten, mikä jälleen kuvaa joukkueen pelityyliä. Hyppyheittoihin ei tyydytä vaan mennään lujaa kohti koria.

Henkilökohtaisissa tilastoissa ei varmasti ketään yllätä, että tehot lepäävät vahvistuskolmikon harteilla. Tästäkin huolimatta joukkueen vahvuus on ollut nimenomaan tasaisuus, sillä vahvistusten lisäksi kotimaisista on joka ottelussa noussut esiin vuorollaan 2-3 pelaajaa.

Suurimman vastuun pistetehtailusta ja pelinteosta on kantanut Michaela "KK" Houser. Houser takoi syyskaudella ottelua kohti 19,7 (koko sarjan 4. paras) pistettä, 3,9 levypalloa, 3,1 (8.) syöttöä ja 2,9 (4.)vriistoa. Eritoten joulukuussa Houser oli vahva. Huima kohtasi huippukovan kärkikolmikon (Catz, PeKa, ToPo) voittaen näistä kaksi. Houser pommitti näissä otteluissa hyvällä prosentilla 27,7 pistettä, napsi viisi levypalloa, jakoi 3,3 namupassia ja riisti kolmesti.

Tämäkään ei riittänyt joulukuun pelaajan titteliin, sillä se annettiin PeKa:n Jasmine Gillille, joka kirjautti 19,3 pistettä, 11 levypalloa, 1,5 riistoa ja yhden syötön pelaamassaan neljässä ottelussa.

Chan Harris aloitti koko joukkueen tapaan runkosarjan vaisusti. Kaksi ensimmäistä ottelua meni suoraan sanottuna penkin alle ja monella tuli varmasti jo vahvat epäilyt siitä onko Harrisista ottamaan isoa roolia pienikokoisen joukkueen korinaluspelistä.

Epäilyt alkoivat hälvetä jo lokakuun tappio-otteluissa Catzia ja PeKa:a vastaan ja lopullisesti kotiyleisön sydämiin Harris pelasi itsenä tappiottoman marraskuun tärkeimpänä pelaajana. Harris tehoili syyskauden keskiarvoikseen 17,8 (9.) pistettä, 12,3 (4.) levypalloa, kaksi riistoa ja yhden torjunnan. 

Huima-ikoni, ikinuori, iki-Huima, teräsnainen Mitä näitä nyt on käytetty, nimittäin etuliitteitä maaliskuussa 45 vuotta täyttävälle Kenya Robinsonille. Robinson on kantanut Huimaa harteillaan jo 13 kauden ajan ja parina viime kautena vähän turhankin suurella vastuulla.

Tällä kaudella joukkueen rakenne on ollut huomattavasti parempi, eikä Robinsonin ole tarvinnut enää rakentaa peliä, saati tuoda palloa ylös. Tämä on taas jättänyt huomattavasti enemmän energiaa korinaluspaineihin niin hyökkäys- kuin puolustuspäässäkin. Huima-ikonin syyskauden keskiarvot ovat tutun tasaista suorittamista 13,9 pistettä, 11,9 (5.) levypalloa, 2,6 syöttöä ja 2,7 riistoa.

Tuleva tuplaviikonloppu nostaa Robinsonin Huimassa pelattujen runkosarjaotteluiden määrän 300:aan.

Kotimaisen pelaajarungon syyskaudella muodostivat uudet tulokkaat Camilla Grönberg, Kaisa Kuisma, Noora Lakaniemi sekä omat kasvatit Karoliina Rytkönen ja Riina Kärkkäinen.

Eniten hyökkäyspään vastuuta oli lupa odottaa Grönbergiltä, joka valittiin edelliskauden päätteeksi vuoden tulokkaaksi. Aivan harjoitusotteluissa nähtyyn hurjaan tahtiin Grönberg ei sarjan alettua päässyt. Kohtalaisen tasainen suorittaminen tuotti kuitenkin hyvät 9,9 pisteen, 3,3 levypallon ja 1,1 syötön keskiarvot. Peliesityksistä on tullut vahvasti sellainen tunne, että potentiaalia kovempiin tehoihin löytyy.

Lakaniemi on tuonut Huimaan juuri sen mitä odotettiin. Kovaa puolustusta, pelinjohdon tuurausta ja kohtuullisen mukavat hyökkäyspään tehot (6,7/1,8/1,1 riistoa). Lakaniemi on kunnostautunut etenkin vapaaheitoissa, 87,5 prosentin tarkkuus on koko sarjan kolmanneksi paras. 

Lakaniemen tapaan HoNsU:sta Huimaan siirtynyt Kuisma on ollut tulokaskolmikosta ailahtelevin. Alkukauteen on osunut muutamia erinomaisia otteluita, mutta myöskin niitä vähemmän hyviä. Kolmosia enemmän kuin kakkosia heittäneen Kuisman tilastot näyttävät 7,3 pistettä ja 2,8 levypalloa.

Kärkkäinen on tällä kaudella keskittynyt käytännössä pelkästään Naisten Korisliigaan, eli voisi jopa odottaa tämän olevan Kärkkäisen läpimurtokausi. Ainakaan vielä sellaisesta ei voi puhua. Tilastoissa (5,2/1,8) ei ole kehitystä tapahtunut, mikä selittyy osittain nilkkavaivoilla, eikä tilannetta ainakaan helpota Houserin huseeraaminen samalla pelipaikalla. Heittoprosentit ovat kuitenkin joukkueen eliittiä, joten hieman enemmän vastuuta ja rohkeutta niin hyvä tulee.

Hyvin menneen syyskauden jälkeen on turha pettymyksiä etsiä, mutta jos sellaisen väkisin haluaa kaivaa, niin Rytkönen nousee esiin. 2,8 pistettä on vaan liian vähän pelaajalta johon ladattiin kauden alla jonkinmoisia odotuksiakin. Itseluottamuksesta homma on kiinni, ainoastaan 1,4 kahden pisteen heittoa ottelua kohden kertoo siitä, ettei pelirohkeus ole kohdallaan. Tuttu hymykin on kadonnut kasvoilta. Potentiaalia löytyy, se on vaan saatava esiin. On toki vielä todettava, että puolustus on ollut totutun vahvaa.

Muutamia jämäminuutteja on jäänyt myös Inka Åkerlundille, Lotta Kymäläiselle, Henna-Riikka Paajaselle, Ida Kekille, Ilona Henrikssonille, Mimmi Peuhkuriselle ja Klaara Syväperälle. Huima tulee tällä kaudella ottamaan vielä helppoja voittoja, joten toivottavasti näille pelaajille on luvassa lisää peliminuutteja.

Pelit siis jatkuvat tuota pikaa. Kevätkaudella nähdään varmasti kova taistelu pudotuspelien kotiedusta, sillä viidentenä oleva HyPo vahvistui merkittävästi kun maajoukkuepeluri Anni Mäkitalo liittyi ryhmään joulutauon aikana. Alkukauden kyykännyt Forssan Alku heittää oman lusikkansa soppaan. Kotietuun voi olla liikaa matkaa, mutta kovia ja pakkaa sekoittavia voittoja vorssalaiset tulevat ottamaan.

Muutamat jenkkivaihdoksetkin tauon aikana nähtiin, kun Catz ainakin minulle täysin yllättäen heivasi Dayeesha Hollinsin ja otti tilalle FoA:ssa alkusyksystä pelanneen Dequesha McClanahanin. Vimpelin Veto sen sijaan vaihtoi molemmat korinalusjenkit laittamalla Kenya McBeen ja India Haristonin kilometritehtaalle. Tilalle tulivat PeKa:ssa kovaa jälkeä toissa kaudella tehnyt Korinne Campbell ja Alexandra Stelfox.

Siinäpä ne tärkeimmät tällä kertaa. Nyt jos koskaan kannattaa lähteä paikan päälle katsomaan naiskorista, sillä näin viihdyttävää peliä ei ole Liikkarilla hetkeen tarjottu!



lauantai 4. lokakuuta 2014

Naisten Korisliiga starttaa mielenkiintoisempana kuin aikoihin

Lappeenrannan Catz on hallinnut Naisten Korisliigaa kolme edellistä suvereeniin tapaan ja suurin jännitysmomentti on ollut lähinnä siinä pystyykö lappeenrantalaiset selvittämään koko kauden ilman tappioita. Tänään lauantaina alkavalla kaudella tilanne on kuitenkin toinen, tylsyydestä ja ennalta-arvattavuudesta ei ole tietoakaan. Toki Catz on edelleen yksi sarjan suosikeista, mutta muitakin tarjokkaita kärkeen on ja vieläpä useampia.

Oman mausteensa soppaan tuo myös se, että viime kaudella yhdeksän joukkueen kesken pelattu Naisten Korisliiga päätettiin laajentaa 10 joukkueen vahvuiseksi. Pelillisillä ansioilla sarjaa täydentämään kauden päätteeksi nousi Huiman nyt jo entinen yhteistyöseura Vimpelin Veto. Lisäksi taloudellisten syitten takia pois jättäytyneiden Keravan ja Jyväskylän tilalle nostettiin Tampereen Pyrintö ja Hyvinkään Ponteva.

Etukäteen ajateltuna peräti seitsemän joukkuetta omaa mahdollisuudet raivata tiensä neljän sakkiin. Todennäköisesti kärkijoukkueetkaan eivät tule viime kausien tapaan karkaamaan muilta, vaan runkosarjan voitosta kamppaillaan aina viimeisille kierroksille saakka. Seuraavassa oma arvioni voimasuhteista. Lopuksi vielä nostin esiin muutamia omasta mielestä mielenkiintoisia pelaajia.


Sijat 1.-4.

Torpan Pojat, Helsinki
Pronssiset mitalit äänekoskelaisten nenän edessä viime kaudella napannut ToPo on ehkä se suurin ennakkosuosikki. Helsinkiläiset menettivät kesän siirtomarkkinoilla tärkeimmistä pelaajistaan Laura Saarisen (HyPo) ja Saara Wahlgrenin. Menetyksiä paikkaamaan värvätyt maajoukkueen vakiokasvot Dionne Pounds ja Heta Korpivaara takaavat sen, että ToPo on varmasti kovempi kuin viime kaudella. Kotimaisin voimin sarjaan lähtevällä joukkueella on tarvittaessa mahdollisuus paikata heikkouksiaan ulkomaalaisilla täsmähankinnoilla.

Lappeenrannan Catz

Kolminkertainen hallitseva mestari menetti kesän aikana nipun kovia pelaajia(mm. Pounds ja Anni Mäkitalo), niin kovan, että moni joukkue olisi pulassa. Catz ei kuitenkaan ole. Kolme kovaa jenkkiä ja Jelena Reshetko riittää jo pitämään lappeenrantalaiset mukana mestaruustaistelussa. Unohtamatta sarjan laadukkainta valmennusta. Huippukovan aloitusviisikon takana on kuitenkin hiljaisempaa, joten selvää on ettei loukkaantumissumaan ole varaa.

Äänekosken Huima

Huima on todella nuori joukkue tällä kaudella. Kotimaisten pelaajien keski-ikä on vain 19 vuotta. Huima on myös pieni joukkue, koko sarjan pienin. Näistäkin huolimatta joukkueella on erinomaiset mahdollisuudet menestyä. Äänekoskelaiset saivat roppakaupalla taitoa ja lahjakkuutta Camilla Grönbergin, Noora Lakaniemen ja Kaisa Kuisman mukana. Riina Kärkkäinen on jälleen vuoden vanhempi ja alkaa olla siinä tilanteessa, että kovat odotukset alkavat konkretisoitumaan. Lisäksi joukkueen peli on ollut jopa yllättävän valmista harjoitusotteluissa. Tästä osoituksena nimivahvan ToPo:n kaataminen viikko sitten. Suurimmat kysymysmerkit löytyvät korinaluspelistä. Kenya Robinson ja Chan Harris vastaavat siitä käytännössä kahdestaan. Toivoa siis sopii, että sarjan ikäpresidentti pysyy ehjänä.

Kotkan Peli-Karhut

Kotkalaiset menettivät Taru Tuukkasen Hyvinkäälle ja Juta Jahilon Forssaan. Tilalle tuli ToPo:sta  Saara Wahlgren, joka on PeKa:n ainoa ei kotkalainen kotimainen pelaaja. Wahlgren on hyvä pelaaja, mutta ei pysty millään paikkaamaan lähtijöiden jättämään aukkoa. Kotkalaiset ovat perinteisesti onnistuneet jenkkivalinnoissaan, mikäli niin on käynyt nytkin kamppailee PeKa vahvasti mitaleista. Kokeneen maajoukkuepelintekijän Reetta Piiparin harteilla on iso vastuu kotakalaisten pelistä.


Sijat 5.-7.

Hyvinkään Ponteva

En aluksi ollut kovin innostunut, kun kuulin HyPo:n nousevan Naisten Korisliigaan, sillä viime visiitti oli todella vaisu. Hyvinkääläiset kuitenkin yllättivät ainakin minut täysin hankkimalla Titta Lepistön ja Laura Saarisen kaltaisia profiilipelaajia, Taru Tuukkasesta nyt puhumattakaan. HyPo tulee saalistamaan useita kovia päänahkoja kauden aikana, mutta aivan kärkisijoille materiaalin leveys ei taida silti riittää.

Tapiolan Honka, Espoo

Nuorten maajoukkuepelaajia vilisevä Honka on sarjan villikortti. Sijoitus voi melkeinpä mitä vaan kärkikolmikosta sarjan hännille. Hyvin menneet harjoitusottelut ainakin kielivät joukkueen olevan iskussa. Lisäksi espoolaiset saivat kovan vahvistuksen, kun maajoukkuelaituri Krista Gross liittyi joukkueen vahvuuteen aivan kauden alla. Yhdysvalloissa kasvanut Gross ei ole aiemmin pelannut Suomessa. Potentiaalia ja taitoa siis Hongasta löytyy, mutta riittääkö kovuus pitkässä juoksussa kokeneempia joukkueita vastaan?

Forssan Alku

Alku menetti kesän aikana muutamia lupaavia nuoria pelaajia, mutta hankki tilalle rutkasti osaamista ja kokemusta Minna Stenin, Juta Jahilon ja Hanna Vapamaan muodossa. Paperilla tilanne näyttää siis huomattavasti surkeasti mennyttä viime kautta paremmalta, silti harjoituspelit jättivät paljon parantamisen varaa. Mikäli joukkue hitsautuu hyvin yhteen ja saa pelinsä kulkemaan on sillä mahdollisuudet vaikka mihin.

Sijat 8.-10.

Vimpelin Veto

Vimpelissä valmistaudutaan seuran historian ensimmäiseen naisten koripallon pääsarjakauteen. Joukkueen kotimainen runko on rohkeasti säilytetty käytännössä samana millä nousu keväällä hankittiin. Tärkeimpänä vahvistuksena tietysti Huimasta kasvattajaseuraansa palannut Ulriikka Latvala. Vimpeli vaikuttaisi selkeästi vahvemmalta kuin Pyrintö ja TuRi. Varsinkin nyt, kun joukkue värväsi toissa kaudella ToPo:ssa pelanneen Kenya McBeen kolmanneksi vahvistukseksi. Vaikea kuitenkaan kuvitella, että Veto pystyisi jättämään taaksensa muita joukkueita.

Tampereen Pyrintö

Kolmas uusi tulokas Tampereen Pyrintö on esiintynyt harjoitusotteluissa ihan mukiin menevästi, mutta ainoastaan yhdellä vahvistuksella ja kohtuullisen kokemattomalla materiaalilla pudotuspeleihin ei ole asiaa. HoNsU:sta siirtynyt Kaisa Lind tulee ottamaan ison roolin hyökkäyspäässä.

Turun Riento

Turkulaisia käy jopa hieman sääliksi. Penkin alle menneen viime kauden jälkeen joukkueesta häipyi kolme kovinta kotimaista (Katleena Kärkkäinen, Sofia Pelander ja Camilla Grönberg), eikä tilalle ole tullut käytännössä ketään. Riennolle ei valitettavasti voi ennustaa mitään muuta kohtaloa, kuin sarjasta putoaminen.


Seuraa heitä:

Heta Korpivaara, ToPo – 110 maaottelun nainen tekee paluun Naisten Korisliigaan yli kymmenen ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen.

Noora Järvikangas, Catz – Toissa kaudella Forssan Alussa lupaavia otteita esittänyt 184-laituri palasi Suomeen vuoden Amerikan reissun jälkeen. Järvikangas voi hyvässä valmennuksessa olla yksi tulevan kauden yllättäjistä.

Camilla Grönberg, Huima – Vuoden tulokkaan pystin keväällä pokannut Turun Riennon kasvatti on ottanut harjoituspeleissä isoa roolia hyökkäyspelissä. Viime kauden yhdeksän pistettä per peli tulee kasvamaan roimasti.

Titta Lepistö, HyPo – HoNsU:n viime vuosien tärkein hyökkäyspään pelaaja pelaa nyt ensimmäistä kertaa Jyväskylän ulkopuolella.

Krista Gross, Honka – Jo 30 ottelua Suomen paidassa pelannut Gross debytoi kotimaan sarjoissa 24-vuotiaana. Yhdysvaltalaisen isän ja suomalaisen äidin tytär on pelannut koko uransa Yhdysvalloissa ennen viime Italiassa vietettyä viime kautta.


Ulriikka Latvala, Veto – Viime kaudella Huimassa sarjan parhaana vaihtopelaajana palkittu Latvala hyppää kasvattajaseurassaan suoraan aloitusviisikon avainpelaajaksi. 

torstai 3. huhtikuuta 2014

Onko Huimasta katkaisemaan Catzin voittoputki?

Naisten Korisliigan välierät polkaistaan käytiin tänään torstaina. Huima kohtaa välierissä sarjan kiistattoman ykkösjoukkueen, huikeassa 51 ottelun voittoputkessa olevan Lappeenrannan Catzin. Onko Huimasta Catzin voittoputken uhmaajaksi?

Ennen tuota spekulointia käyn läpi Kotkan Peli-Karhujen ja Torpan Poikien välisen toisen välieräparin asetelmia.

Ennakkoon ajateltuna ToPo:n ja PeKa:n välisestä ottelusarjasta voisi muodostua Keski-Suomen derbyn kaltainen viiden ottelun taistelu. Jotenkin on kuitenkin sellainen kutina, ettei näin tule käymään. Uskon kotkalaisten marssivan finaaliin ehkä jopa suoraan kolmessa ottelussa. Helsinkiläisten peli ei ole ollut runkosarjan lopulla siinä kuosissa mitä alkukaudesta, eikä tätä voi selittää pelkästään Ashley Robersonin loukkaantumisella.

Peli-Karhujen osalta tilanne on päinvastainen, vaikka ei PeKa missään vaiheessa ole huonosti pelannut on kevätkausi ollut suorastaan loistava. Kotkalaisia ei ole Catzin lisäksi pystynyt horjuttamaan käytännössä kukaan. Paljon puhuva on myös maaliskuun alun 26 pisteen voitto juuri Torpan Pojista.

Molemmista joukkueista löytyy maajoukkuetason pelintekijä ja sentteri. Vertailussa saumatonta yhteistyötä tekevät Reetta Piipari – Taru Tuukkanen ja Vilma Kesänen – Niina Laaksonen parivaljakot vaikuttaa hyvinkin tasaisilta. Suurimman eron joukkueiden välille tekeekin kotkalaisten vahva jenkkikaksikko Andrea Barbour – Krystal Vaughn .

Lisäksi Mara Höferin piristyneet otteet ovat pistäneet silmään, vaikka ailahteluakin edelleen tapahtuu. Kaiken kaikkiaan Höfer/Juta Jahilo täydentää aloitusviisikkoa huomattavasti paremmin kuin syksyllä. Olisiko Peli-Karhuista ainesta jopa mestariksi?

Palataanpa sitten siihen meitä äänekoskelaisia kiinnostavaan ottelupariin. Lähtökohdathan eivät huimalaisittain paljon lupaa. Lappeenrantalaiset ovat tehneet tämän kauden sarjassa hurjaa jälkeä. Catzin keskimääräinen voittomarginaali on kauden aikana ollut hurja 28,4 pistettä. Jo pelkästään tuo lukema kertoo, ettei joukkueesta juuri heikkouksia löydy.

Millä ilveellä Huima sitten voi ennakkosuosikin yllättää? Paras sauma siihen on luultavasti heti ensimmäisessä ottelussa Lappeenrannassa. HoNsU laittoi äänekoskelaiset todella koville, mutta Huima onnistui nostamaan pelin tasoaan ja sai varmasti rutkasti henkisiä voimavaroja jatkoon. Lepopäiviä tuli riittävästi, mutta pelivire on varmasti vielä hyvin tallella. Catz taas ei joutunut pelaamaan "tosissaan" pitkään aikaan.

Mervi Nurmelta toivoisin hieman rohkeutta peluutukseen. HoNsU-sarja osoitti hienosti kuinka arvokkaita pelaajia Riina Kärkkäinen ja Karoliina Rytkönen Huimalle ovat. Rytkösen tuomaan energiaan ei joukkueessa kukaan muu pysty, etenkään puolustuspäässä. Hyökkäyksessäkin löytyy tarvittavaa röyhkeyttä ja varmuus ratkaisuihin löytyy peliajan myötä.

Kärkkäinen taas on sen tason lahjakkuus jota ei kannatta penkillä pitää. Kärkkäiseltä löytyy ratkaisutaitoa, juonikkuutta ja tarvittavaa kylmäpäisyyttä. Toki fysiikka asettaa vielä omat rajoituksensa, mutta kyllä Riina pystyy jo huomattavasti isompiin minuutteihin, mitä on pelannut. Lisäksi uskon vahvasti, että Emmi Nurmestakin saadaan paremmin tehoja irti hieman pienemmässä roolissa ja nimenomaan heittäjänä.

Catz on puolustuksellisesti erittäin haastava joukkue. Huippulaadukkaasta aloitusviikosta ei pysty keskittymään kehenkään yksittäiseen pelaajaan. Tämän takia Huiman paras puolustus onkin hyökkäys. Huiman on kyettävä hyödyntämään kokoetuaan korin alla. Siellä nähdään ottelusarjan mielenkiintoisimmat taisteluparit, kun Lonniya Bragg ja Alexandria Anderson, sekä Kenya Robinson ja Elena Reshetko ottavat mittaa toisistaan. Etenkin Robinsonin ja Reshetkon vääntö tulee olemaan totuttuun tapaan kiivasta.

Lisäksi Brandi Davisin ja Ulriikka Latvan on päästävä heittämään kaukoheittojaan kunnon paikoista. Viimeinen HoNsU-peli osoitti Davisin vaarallisuuden heittojen lähtiessä hyvästä rytmistä, kun taas sitä edellinen peli näytti miten käy, jos heittoa joutuu pakottamaan. Mikäli joukkueen heittopeli ei lähde kulkemaan, juoksee lappeenrantalaiset varmasti Huimalta jalat alta.

JOS äänekoskelaiset onnistuisivat kampeamaan itsensä tästä otteluparista finaaleihin, olisi se suomalaisen palloilun lähihistorian suurin pommi. Sen verran ylivertainen Catz on viime aikoina ollut.

Näillä mietteillä pian alkaviin välieriin. Toivottavasti saadaan laadukkaat ottelusarjat, jotka ovat hyvää mainosta Naisten Korisliigalle.


keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Naisten Korisliiga jatkuu viikonloppuna, kevätkauden mielenkiintoisimmat kamppailut käydään kärkikolmikon takana

Nyt kun joulutauko alkaa pikkuhiljaa olla vietetty ja kinkut jo varmasti sulateltu, on hyvä aika katsoa hieman mennyttä syyskautta ja miettiä hieman tulevaan.  Naisten Korisliiga on tällä hetkellä kokolailla puolivälissä ja joukkueiden väliset voimasuhteet ovat tulleet jo aika hyvin selväksi.

Kärkikolmikko menee Catzin johdolla menojaan. Yksikään ns. alemman kastin joukkueista ei ole kyennyt viemään kärkikolmikolta pistettäkään. Kahtia jakautuminen tuntuisi olevan tämän kauden teema aikuisten valtakunnallisissa sarjoissa. Ehkä se on sitä nykyaikaa, vaikka itse kyllä tykkäisin enemmän tasaisemmista sarjoista.

Seuraavassa hieman analyysiä menneestä syyskaudesta ja valistunutta arviota tulevasta keväästä nimenomaan runkosarjan osalta. Joukkueet ovat tämän hetkisen sarjatilanteen mukaisessa järjestyksessä ja suluissa oleva numero kertoo syksyllä veikkaamani sijoituksen.

1. (1.) Lappeenrannan Catz

Lappeenrannan kissalauma on ollut juuri niin kova kuin saattoi arvata. Ehkä jopa vieläkin kovempi. Käytännössä kuuden pelaajan rotaatiota pyörittävä päävalmentaja Mika Haakana on saanut viritettyä joukkueensa huippuiskuun. Haakanan omien sanojen mukaan Catz pelaa tällä hetkellä paremmin kuin koskaan. Loukkaantumiset ovat oikeastaan ainoa asia mikä voi horjuttaa hallitsevaa mestaria. Laadustaan huolimatta lappeenrantalaisten materiaali on melko kapea.

2. (2.) Kotkan Peli-Karhut

Kotkalaiset ovat ottaneet tukevan otteen runkosarjan kakkospaikkaan voittamalla syyskauden aikana ToPo:n kahdesti, mikä puolestaan on varmistanut PeKa:n pysymisen helsinkiläisten edellä myös tasapisteissä. PeKa:n nelikko Vaughn - Barbour - Tuukkanen - Piipari kestää hyvin vertailun jopa Catziin. Suurin ero sarjajohtajaan tulee viisikon täydentävässä pelaajassa. Saksalaispelaaja Mara Conleyta ei pysty hyvällä tahdollakaan kutsumaan vahvistukseksi, eikä Juta Jahilo vaikuttaisi olevan enää takavuosien iskussa.

3. (3.) Torpan Pojat, Helsinki

Torpan Poikien peli kulminoituu Naisten Korisliigan parhaan pelintekijän Vilma Kesäsen sekä sarjan parhaan korinaluskaksikon Niina Laaksosen ja Ashlee Robersonin ympärille. Tätä kolmikkoa on todella vaikea pysäyttää. Mikäli vastustaja pystyy horjuttamaan edes yhtä tästä kolmikosta on ToPo voitettavissa.

4. (8.) HoNsU, Jyväskylä

Jyväskyläläisten kohdalla veikkaukseni meni pahasti puihin. Perusti arvioni siihen, ettei joukkueesta löydy menestymiseen vaadittavaa ratkaisuvoimaa. Arvio ei sinällään mennyt pieleen, mutta HoNsU on kompensoinut hyökkäyspään puutteet huikealla puolustuspelillä. Tuomas Oja on saanut joukkuepuolustuksen todella hyvään kuosiin, joka kulminoituu blokkitilastoa ylivoimaisesti johtavaan Minna Steniin.  Ainoastaan yhdellä jenkillä pelaavan joukkueen suoritus on ollut kadehdittavan hyvä.

5. (5.) Tapiolan Honka, Espoo

Espoolaisten kausi alkoi todella vaisusti, mutta viime otteluissa meininki on ollut jo huomattavasti parempaa. Shannell Harrison on vastannut kauden kovimmasta suorituksesta kaatamalla Forssan Alun käytännössä yksin monsteritehoilla 47/16. Hongan joukkue on täynnä lahjakkaita nuoria, mutta Tuuli Mennaa lukuun ottamatta  kukaan ei ole juurikaan noussut esiin. Vaikuttaa siltä, ettei Hongan taso riitä taistelussa kotiedusta.

6. (4.) Äänekosken Huima

Huima oli hyvin aikataulussa kotiedun turvaavan neljännen sijan suhteen, kunnes joulukuussa tuli pienoinen notkahdus. Syytä notkahdukseen on helpoin hakea Robinsonin loukkaantumisesta, niin tärkeä pelaaja hän Huimalle edelleen on. Robinsonin pitäisi ollaan jälleen iskussa kun pelit jatkuu. Lisäksi Huima antoi kenkää pettymykseksi osoittautuneelle Jordan Maddenille. Tilalle hankittiin ex-HoNsU Brandi Davis. Vielä on liian aikaista sanoa kuinka paljon joukkue vahvistuu Davisin myötä.  Ei viime kausi Jyväskylässä kuitenkaan mikään erityisen vakuuttava ollut. Huimassa Davis tosin päässee pelaamaan enemmän omalla pelipaikallaan laidassa tai heittävänä takamiehenä. Ainakin harjoituspeli lupaili hyvää.

7. (7.) Keravan Energia Team

Keravan sijoitus on odotusten mukainen, mutta kokonaisuutena esitys on ollut lievä pettymys. Rosetta Azsasu on ollut odotetusti joukkueelle kaikki kaikessa. Toinen vahvistus Mollie Williams on koonnut kelpo tilastot, mutta Energia Team voittaa ja kaatuu Azsasun mukana. Odottelin hieman joulutauolla joukkueeseen vahvistuksia kolmannen jenkin muodossa, mutta näin ei ilmeisesti kuitenkaan tapahtunut. Keravalla on täysi työ pitää nykyinen sijoitus runkosarjan loppuun asti.

 8. (6.) Turun Riento

Riento voitti kaksi ensimmäistä kotipeliään ja kaikki näytti turkulaisten kannalta tosi hyvälle. Tämän jälkeen näyttikin sitten vähemmän hyvälle, sillä Riento hävisi syksyn pimeimpinä hetkinä peräti kahdeksan peliä putkeen. Turkulaiset pääsivät kuitenkin hyvillä mielillä joulun viettoon rökittämällä Huiman syyskauden viimeisessä pelissä 30 pisteellä. Joukkueella on kohtuullisen hyvät vahvistukset ja kotimainen osasto omaa potentiaalia, joka päävalmentaja Juha Valpolan on saatava esiin.

9. (9.) Forssan Alku

Alku on juuri sillä paikalla mihin sitä veikkailin eli sarjan hännillä. Forssalaiset ovat epäonnistuneet pahoin jenkkivalinnoissa eikä päävalmentaja Tarmo Petter ole oikein vakuuttanut taidoillaan. Lahjakkaista juniorimaajoukkueiden vakiokasvoista ei ole saatu irti juuri mitään. Forssallekin saattaa olla kevätkaudella luvassa parempaa, jos jenkkiruletti tällä kertaa tuottaa tulosta .Joulutauon aikana kolmen pois potkitun jenkin tilalle on tulossa kaksi uutta pelaaja. Toivottavasti määrä korvataan nyt laadulla. Nuorille olisi nyt mahdollisuus antaa enemmän vastuuta.

Vaikka sarja on tällä hetkellä vasta puolivälissä niin ihmeitä pitää tapahtua mikäli kärkikolmikon sijoitukset tuosta muuttuvat. Saati sitten joku tuon kolmikon ulkopuolelta tunkeutuu kärkeen. Ainoa jännitysmomentti kärjen osalta on se, että selvittääkö Catz runkosarjan ilman tappioita. Ehkä sinne saattaisi yksi tilastotappio mahtua. Se voisi tulla vaikkapa maaliskuiselta Äänekosken reissulta.

Huomattavasti suurempaa jännitystä sen sijaan tarjoaa taistelu sijoista 4 - 5. Neljäs sija on totta kai tärkeä jo sen vuoksi, että se tarjoaa kotiedun pudotuspelien ensimmäiselle kierrokselle. Tällä kertaa myös viides sija on haluttu, sillä sen myötä välttää kohtaamasta sarjan kärkikolmikon heti kättelyssä. Vahvimmin näille sijoille ovat tarjolla ilman minkään värisiä laseja Huima ja HoNsU.

Jyväskyläläisten puolustus tulee hyydyttämään keskikastin joukkueita jatkossakin tehokkaasti. Näin ollen mitään notkahdusta HoNsU:lle ei ole tulossa. Tämä tosin edellyttää, että Sten pysyy pelikuntoisena. Huima sen sijaan saa tervehtyneen Robinsonin takaisin riveihinsä. Davis tuo toivottavasti lisää mielikuvitusta joukkueen hyökkäyspeliin ja taistelua puolustuspäähän. Helmikuun alussa oleva viimeinen keskinäinen ottelu antaa tälle taistelulle mahdollisesti lopullisen suunnan.  
Honka ja TuRi omaavat myös pienet saumat noille himoituille sijoituksille neljä ja viisi, mikäli kaikki menee aivan nappiin. Pudotuspelipaikan molemmat joukkueet saavuttavat kohtalaisen helposti. Viimeisen paikan kevään ratkaisupeleissä ratkaisevat Kerava ja Forssa, joista tällä hetkellä Kerava tuntuu selkeästi vahvemmalta. Forssalaisten toivo lepää uusissa vahvistuksissa.

Tätä tuotosta kirjoittaessa on tullut väkisinkin mieleen, että Naisten Korisliigan runkosarjan kevätkaudesta on tulossa kohtuullisen tylsä. Onneksi urheilu, ja varsinkin koripallo, on ihmeellistä eikä kaikkea voi ennustaa. Eli eiköhän keväällä joitain yllätyksiä tapahdu. Varmaa on ainakin se, että Keski-Suomen herruudesta käydään kiivas kamppailu. 

perjantai 4. lokakuuta 2013

Naisten Korisliiga alkaa, löytyykö Catzille haastajaa?

Naisten Korisliiga pyörähtää käyntiin tulevana lauantaina täyden ottelukierroksen voimin. Nyt onkin oikea aika hieman spekuloida joukkueiden välisiä voimasuhteita ja arvioida lopulliset sijoitukset.

Tuleva kausi pelataan kolminkertaisena sarjana yhdeksän joukkueen voimin. Alunperin joukkueita oli kymmenen, mutta BC Nokia päätti viime hetkillä vetäytyä sarjasta. BC Nokia olisi ollut Korisliigan varteenotettava heittopussi, joten vetäytyminen todennäköisesti nostaa sarjan tasoa. Toisaalta taas viime tinkaan jätetty päätös aiheutti sarjaohjelmaan kummallisuuksia. Itse en ole ikinä ollut kolmen sarjakierroksen systeemin kannattaja. 10 joukkueen sarja olisi ollut nelinkertainen ja näin kaikille tasapuolinen.

Sarjan erikoisuutena voidaan pitää sitä, että yhdeksästä joukkueesta peräti kahdeksan pääsee pudotuspeleihin. Viimeiseksi jääneellä joukkueella ei ole putoamispeikkoa niskassa, sillä ensi kaudeksi Naisten Korisliiga olisi tarkoitus jälleen laajentaa 10 joukkueen vahvuiseksi.

Sarjan nimi on muuttunut, mutta suurimmat suosikit ovat jälleen kerran tutut. Lappeenrannan Catz ja Kotkan Peli-Karhut vaikuttavat materiaaleiltaan todella vahvoilta. Kahden kovan takana onkin sitten jo huomattavasti tasaisempaa. Osa joukkueista on pelannut harmittavan vähän harjoitusotteluita, jonka takia voimasuhteiden arviointi on kohtalaisen haasteellista. Yrittänyttä ei laitetta, joten seuraavassa omat arvioni tulevasta kaudesta:

1. Lappeenrannan Catz

Lappeenrantalaisten rosteri näyttää jälleen kerran pelottavan vahvalta. Kesän aikana pois lähteneet pelaajat ovat lähinnä roolipelaajaosastoa. Sen sijaan tulopuolella on pari todellista huippunimeä. Toissa kauden yksi mestaruuden takuunaisista Dionne Pounds tekee paluun Espanjassa vietetyn vuoden jälkeen kissojen rivistöön. Lisäksi viime kauden SM-sarjan pistetilaston kakkonen Jordan Murphree pitää huolen siitä, että myös jenkkiosasto on viime kautta laadukkaampi. Melkoisia ihmeitä pitää tapahtua ellei Lappeenrannassa juhlita kauden päätteeksi kolmatta perättäistä mestaruutta.

2. Kotkan Peli-Karhut

Viime kauden hopeamitalisti koki pari pahaa menetystä, kun joukkueen runkopelaajat Anissa Pounds ja Linda-Lotta Lehtoranta siirtyivät ulkomaille pelaamaan. Kotkalaiset eivät kuitenkaan jääneet menetyksiä murehtimaan, vaan nappasivat riveihinsä kesän siirtomarkkinoiden ehkä isoimman kalan eli pitkään Euroopassa pelanneen maajoukkueen vakiokasvon Taru Tuukkasen. Myös vahvistukset ovat tuttuun tapaan laadukkaat. PeKa on jälleen vahva, mutta Catz on kuitenkin vielä pykälää kovempi joukkue.

3. Torpan Pojat, Helsinki

Viime kaudella pitkään pelkillä kotimaisilla SM-sarjassa pelannut ToPo onnistui pitämään pelaajarunkonsa hyvin kasassa. Vilma Kesäsen ja Niina Laaksosen tähdittämä joukkue vahvistui kesän aikana Vilja Kesäsen ja Laura Lahtisen kaltaisilla laatupelaajilla. Helsinkiläiset ovat ilmeisesti hankkimassa joukkueeseen tällä kertaa ulkomaalaisvahvistuksia heti kauden alkuun. Mikäli nämä hankinnat osuvat nappiin voi ToPo nousta jopa Catzin ykköshaastajaksi.

4. Äänekosken Huima

Viime kaudella heikoilla jenkeillä vahvistettu nuori joukkue sinnitteli itsensä pudotuspeleihin, joissa noutaja tuli odotetun nopeasti. Tällä kaudella meininki on eri. Nuoret ovat edelleen nuoria, mutta viime kaudella saatu vastuu alkaa maksaa takaisin. Kokeneen Sanna Jämsenin paluu joukkueeseen on isompi asia mitä moni ymmärtää. Monipuolisempia kotimaisia pelaajia on harvassa. Jenkkikolmikko on myös täysin eri maata kuin viime kaudella. Uskaltaisin jopa väittää, että sarjan laadukkain. Huiman heikkous verrattuna kärkikolmikkoon löytyy vaihtopenkiltä. Vahvan aloitusviisikon jälkeen pudotus on kohtalaisen kova. Kotiedun pitäisi olla kuitenkin realismia ja pudotuspeleissä voi tapahtua mitä vain, kuten toissa kausi osoitti.

5. Tapiolan Honka, Espoo

Viime kauden yllätyspronssimitalisti haastaa yhdessä Turun Riennon kanssa Huiman taistelussa pudotuspelien kotiedusta. Honka on kokenut rajuja muutoksia, sillä joukkue on mennyt uusiksi aloitusviisikkoa ja valmentajaa myöten. Joukkueessa on kuitenkin edelleen lahjakkaita junioreita ja kaksi hyvää vahvistusta. Lisäksi Forssan Alusta siirtynyt Henna Koponen tuo sarjan nuorimpaan joukkueeseen arvokasta kokemusta. Myös hienosti Universiadeissa pelannutta Meral Bedretdinia kannattaa seurata.

6. Turun Riento


Turun Riento vaihtoi Tapiolan Hongan tapaan kesän aikana valmentajaa, mutta muutoin joukkue on pysynyt tärkeimmiltä osin kasassa. Toki vahvistuskolmikko on kokonaan uusi. Turkulaisten toivo lepää vahvistusten lisäksi viime kauden päätteeksi vuoden tulokkaaksi valitussa 21-vuotiaassa Sofia Pelanderissa.

7. Keravan Energia Team

Rosetta Adzasun tekemä jatkosopimus oli varmasti keravalaisten iloisin uutinen kesän aikana. Vikkelä takapelaaja tulee aiheuttamaan harmia joukkueelle kuin joukkueelle molemmissa päissä kenttää. Kerava panostaa varmasti raivoisaan puolustuspeliin ja vauhdikkaaseen hyökkäyspeliin Adzasun johdolla. Joukkue tulee ottamaan kovia päänahkoja etenkin kotisalissaan. Heittämällä pudotuspeleihin, mutta ei asiaa neljän sakkiin.

8. HoNsU, Jyväskylä

Mielelläni nostaisin rakkaan paikallisvastustajan listalla ylemmäksi, mutta materiaali ei vain taida riittää. Minna Sten on korien alla sarjan ehdotonta eliittiä ja Nikki Speed on keskitasoa parempi jenkki. Lisäksi Titta Lepistö ja Katja Summala hoitavat tonttinsa kiitettävästi. Valitettavasti näiden jälkeen on hiljaista. Sten tulee jäämään liian yksin korin alla. Yksi onnistunut jenkkisatsaus pitkään päähän niin tilanne näyttäisi huomattavasti valoisammalta.

9. Forssan Alku

Forssan Alun kesän aikana menetettyjen pelaajien lista on pitkä kuin nälkävuosi. Erityisen ikäväksi listan tekee se, että sieltä löytyvät nimet Henna Salomaa, Henna Koponen, Laura Saarinen ja Noora Järvikangas. Eli siis käytännössä viime kauden joukkueen neljä parasta kotimaista pelaajaa. Tilalle saatiin toki muutama kohtalainen korvaaja BC Nokiasta ja HyPo:sta, mutta varsin köykäiseltä vaikuttaa forssalaisten kokoonpano. Mainittavaa on myös Jari Marjamäen siirtyminen sivuun valmentajan tehtävistä. Tilalle tuli Forssan 90-luvun lopussa mestaruuteen valmentanut Tarmo Petter.

Että tällaisista lähtökohdista mielestäni lähdetään alkavaan Naisten Korisliigaan. Palataan aiheeseen näissä merkeissä viimeistään joulutauolla katsomaan missä mennään. Viihdyttäviä hetkiä kaikille naisten koripallon parissa.

lauantai 11. toukokuuta 2013

Mikä suunnaksi Huima?



Maanantai 6.5.2013 jää äänekoskelaisten koripallon ystävien mieleen murheellisena päivänä. Tuona päivänä koripallojaoston puheenjohtaja Rolf Nyholm tiedotti Huiman päättäneen luopua miesten ykkösdivisioonan sarjapaikasta. Itse olin töissä iltavuorossa kun kuulin uutisesta ja olin sanalla sanoen tyrmistynyt. Hetki kesti tapausta sulatellessa ja tähän blogiin nyt päätin vuodattaa tuntemuksia aiheesta.

Päätös luopua sarjapaikasta on historiallinen, sillä Huiman ei ole koskaan ennen tarvinnut tällaiseen ratkaisuun päätyä. Vaikka en täysin pysty päätöstä sulattamaan niin ehkä se oli kuitenkin ainoa vaihtoehto, jos pelaajia ei todellakaan ollut.

Nyt Huimassa onkin tärkeintä istua alas ja miettiä perin pohjin miksi tällaiseen tilanteeseen on perinteisessä koripallokaupungissa päädytty. Usein olen kuullut juttuja/huhuja ettei Huimassa pidettäisi huolta omista pelaajista. Koska mitään faktatietoa ei ole, en ota kantaa siihen kuinka paljon näissä jutuissa on perää. Varmaa kuitenkin on, että virheitä on tehty ja niistä on pystyttävä ottamaan opiksi.

Koripallojaoston puheenjohtaja Rolf Nyholm kertoi uutisen yhteydessä Huiman aikeista panostaa ensi kaudella naisten joukkueeseen Suomen mestaruuden toivossa. Tämä olisi mielestäni huono ratkaisu. Naisten joukkueella on siinä mielessä hyvä tilanne, että taustalla on tulossa muutama poikkeuksellisen lahjakas ikäluokka. Nyt onkin tärkeintä säilyttää maltti ja antaa tyttöjen kasvaa muutama vuosi, jonka jälkeen menestystä voidaan lähteä tavoittelemaan omien kasvattien toimiessa joukkueen runkona.

Kaikki resurssit jotka jäävät yli sarjapaikasta luopumisen johdosta tulisi suunnata juniorityöhön. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että palkataan päätoiminen valmentaja vastamaan juniorivalmennuksesta. Toimintaan kaivataan uutta näkemystä, jonka vuoksi valmentajan olisi hyvä tulla tuttujen piirien ulkopuolelta. Unohtamatta tietenkään paikallista koripallo-osaamista, joka pitäisi pystyä hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti.

Salibandy on viime vuonna tosissaan haastanut Äänekoskella Huiman harrastajamäärissä. Salibandypiireissä tällä hetkellä myhäillään varmasti tyytyväisenä Huiman ratkaisulle ja ollaan valmiina käyttämään tilaisuutta hyväkseen. Osaava ja ammattimainen juniorivalmennus olisi Huimalle tärkeä ja tällä hetkellä ehkä ainoa kilpailuvaltti taistelussa harrastajista muita lajeja (lue:salibandy) vastaan.

Yhden käden sormilla on laskettavissa Huiman miesten kotipelit, mitkä minulta ovat jääneet väliin sitten vuoden 1996. Tästä johtuen ensireaktio sokkiuutisesta oli, että mitäs ihmettä sitä sitten ensi talvena tekisi sunnuntai-iltapäivisin. No ehkä sitä kolmen lapsen isänä tekemistä keksii, mutta varmasti päätös jokinlaisen tyhjiön Huimafanin elämään jättää.

Toivon sydämeni pohjasta, että Huimassa osataan tehdä oikeita ratkaisuja ja homma saadaan toimimaan terveellä pohjalla. Olen valmis odottamaan Huiman paluuta valtakunnalliselle tasolle vaikka kymmenen vuotta, kunhan se tehdään päämäärätietoisesti ja junioritoiminta edellä.