Maanantai
6.5.2013 jää äänekoskelaisten koripallon ystävien
mieleen murheellisena päivänä. Tuona päivänä koripallojaoston puheenjohtaja Rolf Nyholm tiedotti Huiman
päättäneen luopua miesten ykkösdivisioonan
sarjapaikasta. Itse olin töissä iltavuorossa kun kuulin uutisesta ja olin sanalla sanoen
tyrmistynyt. Hetki kesti tapausta sulatellessa ja tähän blogiin nyt päätin vuodattaa tuntemuksia aiheesta.
Päätös luopua sarjapaikasta on
historiallinen, sillä Huiman ei ole koskaan ennen tarvinnut
tällaiseen ratkaisuun päätyä. Vaikka en täysin pysty päätöstä sulattamaan niin ehkä se oli kuitenkin ainoa vaihtoehto, jos pelaajia ei
todellakaan ollut.
Nyt
Huimassa onkin tärkeintä istua alas ja miettiä perin pohjin miksi tällaiseen tilanteeseen on perinteisessä koripallokaupungissa päädytty.
Usein olen kuullut juttuja/huhuja ettei Huimassa pidettäisi huolta omista pelaajista. Koska mitään faktatietoa ei ole, en ota kantaa siihen kuinka paljon näissä jutuissa on perää. Varmaa kuitenkin on, että
virheitä on tehty ja niistä on pystyttävä ottamaan opiksi.
Koripallojaoston
puheenjohtaja Rolf Nyholm kertoi uutisen yhteydessä Huiman aikeista panostaa ensi kaudella naisten
joukkueeseen Suomen mestaruuden toivossa. Tämä olisi mielestäni huono ratkaisu. Naisten
joukkueella on siinä mielessä hyvä tilanne, että taustalla on tulossa muutama poikkeuksellisen lahjakas ikäluokka. Nyt onkin tärkeintä säilyttää maltti ja antaa tyttöjen kasvaa muutama vuosi,
jonka jälkeen menestystä voidaan lähteä tavoittelemaan omien kasvattien toimiessa joukkueen
runkona.
Kaikki
resurssit jotka jäävät yli sarjapaikasta luopumisen johdosta tulisi suunnata
juniorityöhön. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että palkataan päätoiminen valmentaja vastamaan
juniorivalmennuksesta. Toimintaan kaivataan uutta näkemystä, jonka vuoksi valmentajan
olisi hyvä tulla tuttujen piirien
ulkopuolelta. Unohtamatta tietenkään paikallista
koripallo-osaamista, joka pitäisi pystyä hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti.
Salibandy
on viime vuonna tosissaan haastanut Äänekoskella Huiman harrastajamäärissä. Salibandypiireissä tällä hetkellä myhäillään varmasti tyytyväisenä Huiman ratkaisulle ja ollaan
valmiina käyttämään tilaisuutta hyväkseen. Osaava ja ammattimainen juniorivalmennus olisi
Huimalle tärkeä ja tällä hetkellä ehkä ainoa kilpailuvaltti taistelussa harrastajista muita
lajeja (lue:salibandy) vastaan.
Yhden käden sormilla on laskettavissa Huiman miesten kotipelit,
mitkä minulta ovat jääneet väliin sitten vuoden 1996. Tästä johtuen ensireaktio
sokkiuutisesta oli, että mitäs ihmettä sitä sitten ensi talvena tekisi sunnuntai-iltapäivisin. No ehkä sitä kolmen lapsen isänä tekemistä keksii, mutta varmasti päätös jokinlaisen tyhjiön Huimafanin elämään jättää.
Toivon
sydämeni pohjasta, että Huimassa osataan tehdä oikeita ratkaisuja ja homma
saadaan toimimaan terveellä pohjalla. Olen valmis
odottamaan Huiman paluuta valtakunnalliselle tasolle vaikka kymmenen vuotta,
kunhan se tehdään päämäärätietoisesti ja junioritoiminta edellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti